mbmuuttaamaailmaa

Pohdittuani vuoden, ehkä parikin, päätin tehdä lopulta ratkaisut. Oli aikani jatkaa matkaani kartta ja kompanssi koorassa kohti rannikkoa. Sinne etelään, jossa rakkaani olivat. Auttamaan ja olemaan läsnä mummanannynä lastenlasteni elämässä. Toinen heistä ei vielä silloin ollut syntynytkään, kun mumma muutti Porvooseen itsenäisyyspäivän jälkeisenä torstaina vuonna 2017. Lapseni olin suurella hartaudella ja rakkaudella nuorena äitinä kasvattanut aikuisiksi. Koin suorastaan kunnia-asiana olla ja elää yhteisössä, jossa famut ja vaari osallistuvat vuorotellen lastenlapsiensa hoitamiseen. Savossa asuessani en ollut aikaisemmin tähän voinut omaa panostani antaa. Tosin lomillani käydessäni Porvoossa, yritin mumman virkaa parhaani mukaan toimittaa. Reitti rannikolle tuli kuuden vuoden aikana tutuksi ja se omalta osin helpotti kotiutumista vieraaseen kaupunkiin. Oma koti löytyi joen varresta palvelujen ja uuden työpaikan läheltä. Viivi ja Sheeba kissan kanssa toivuttuamme muuton aiheuttamast

Rodoksen matkan jälkeen sain ihteni lopulta hinattua salille. Pari ensimmäistä loman jäläkeistä päevee meni, kuin sumussa. Väsytti jatkuvasti, unta riitti päevälle ja yölle. Lämmin trooppinen ilimasto, altaalla ja meressä oleminen, shoppailu isompien ja pienempien kanssa teki tehtävänsä elämänsä puoli välissä olevalle mamamummalle. Ensimmäinen treenini Fitness 24 Seven salille lopulta onnistui monien vaiheiden jälkeen. Jokainen kohtalotoveri tietää sen tunteen, kun liikkumaan lähteminen tökkii. Ja varsinkin paluu arkeen loman jälkeen on niitä suurimpia kompastuskiviä, jolloin olisi niin heleppoo antaa olla vuan ja jättää mänemättä. Mitä sitä ihteensä kiusaamaan ja riäkkeemään  piäsööhän sitä helepommallakin. Mutta aika pian se kostautuu ja alkaa näkyä yleisessä hapituksessa ja jaksamisessa. Pinna on tosi kireä, väsyttää ja aivot eivät toimi sitäkään vähää. Liikkuminen on kyllä elinehto, levon ja ruokavalion ohella tässä hektisessä elämässä. Treenin jälkeen olo on kuin uudelleensynt

Tulijaisia ostettiin ja saatiin. Matkalaukut punnittiin, kassit laskettiin ja tarvittavat muutokset kuljetuksessa tehtiin. Tyttäreni laittoi omat ylimenevät kilonsa minun matkalaukkuun, jossa ei vielä painorajat paukkuneet. Olo oli kuin kassi almalla, kun niiden kassien kanssa lähdettiin kotimatkalle. Oi sitä autuutta, kun sai kassinsa kotiinsa roudattua ja lopulta purettua. Ihan heti en matkalaukkua esille ota ja eihän siihen ole mahdollisuuttakaan. Monenlaista tavaraa oli tarjolla, vähän kuin tammimarkkinoilla Kuopiossa, monenlaista helppoheikkiä ja myyjää pöytineen. Tavaraa saavat myytyä, vaikkei aina sitä tarvitsekaan. Jos joskus tarvii, tämä savolainen sanonta, joka pätee myös muailmalla. Tätä ihmeainetta After Bite Bugoffia ystäväni toivoi minulta tulijaisena Suomeen itselleen. Tuo ammoniakki pohjainen ötököiden hyljintäaine on kuulemma tehokas aine. Pitihän sitä itsellekin muutama puikko testattavaksi ostaa. Hinnankiroissa ei tämä aine ollut, hintaa vain 1.95 e per puikko. Tät

Savolaisena ummikkona ulkomailla oli aivan oma taiteen lajinsa. Varsinkin, kun tuosta kielitaidosta ei millään saa kiitettävää, yritti puhua sitten miten vaan. Sanat ovat unohtuneet, kun Savolla on tähän asti ihan hyvin pärjännyt.Sellaista kommunikointia, että tulisi ymmärretyksi puolin ja toisin. Huomasin Kreikassa matkallani, että minähän oikeastaan pärjään aika hyvin myös tällä välttävällä kielitaidollani. Puhuin välillä Savoa, välillä Englantia, taisi siinä muutama sana Ruotsiakin vilahtaa. Käsiäkin piti välillä käyttää ja elekieltä, varsinkin kreikkalaisten kanssa pärjäsi tällä reseptillä vallan mainiosti. Hehän alkoivat puhumaan Suomea, jos ymmärrystä ei alkanut tulla puolin ja toisin. Kovalla äänellä ja mahdollisimman nopeasti puhuen oli keskustelussa mukana vallan mainiosti. Tähän puhetapaan täällä etelässä Suomessa asuessani olenhan jo tottunut. Täällä puhumisen kulttuuri on nopeahektinen, puhutaan kovaa ja korkealta ja mieluiten huutamalla. Siihen väliin kun jokainen sö

Viimein koitti aika, jolloin oli aika pakata kassit ja hoitaa käytännön asiat kotimaassa ennen etelän lämpöön lähtöä. Perhematkaa lähipiirissä alettiin talvella jäiden paukkuessa suunnitella. Matkakohteeksi valikoitui perhekohde Mythos Beach sanibiitsi  Kolymbian kylässä. Rodoksen kaupunkiin siitä oli noin  25 km matkaa. Finnairin siivin lähdimme siis matkalle tuona sunnuntain iltana 9.9. 2018. Apollon järjestämä matka sinne antoi parastaan, palvelu pelasi ja aurinko helli matkalaisia. Lähinnä lapsiperheistä koostuva lomalaisryhmä nautti altailla olosta ja lapset saivat pulikoida vedessä auringon lämmössä. Ukit, mummut, sedät, tädit ja kaverit perheineen olivat lähteneet eri kokoonpanoilla matkalle. Oli nuorta, vanhaa, eri maan kansalaista. Kukin tyylillään, joku yksin matkalla, kukin tyylillään. Virren sanoin, kaikille tilaa riittää ja kaikille paikkoja on piti verrannollisesti hyvin paikkansa.  Merikin oli siinä ihan äärellä, välillä oli hyvä vaihtaa pulikointi- ja auringonotto