mbmuuttaamaailmaa

Viideskymmeneskahdes kesäni täällä Porvoossa oli jotenkin erilainen, kuin kaikki muut kesät siinä välissä. Siinä oli harmonian tunnetta, jotenkin, kuin paluuta ensimmäiseen kesääni kuusikymmentä luvulla. Syntymäni jälkeinen kesä oli ollut myös kaunis ja lämmin. Tutkin kulta- aika lapsuuden pienokaisen omaa kirjaa, johon äitini oli kirjoittanut tietoja elämäni ensimmäisistä vuosista. Kesämuistoja ensimmäiseltä kesältä oli oikein kaunis alkukesä ja minä harrastin silloin nukkumista vaunuissa varjoisassa paikassa. Aurinkoakin oli ottanut siinä välissä. Erikoisempaa ei sitten ollut jäänytkään siltä kesältä mieleen. Toisena kesänäni oli jälleen kaunis ja lämmin kesä. Olimme aina äidin kanssa ulkona leikkimässä, silloin kun oli aikaa. Sinä kesänä minä jo juoksin leikkipuku päällä ja välillä ajettiin oransseilla rattailla, jotka muistan hyvin itsekin. Tehtiin kaikenlaista ja nautittiin kesästä. Olin kyllä vähän rauhaton ja yksinäinen, kun minulla ei ollut pientä leikkikaveria. Aina

Lopulta koitti helteisen kesän jälkeen eskariin lähtö pienellä miehen alulle. Päiväkotiaika oli taakse jäänyttä aikaa, jota kiitollisin mielin jäimme muistelemaan. Monta uutta juttua kavereiden ja hoitotätien ja setien kanssa jäivät muistoihin elämään. Viimeisen helteisen viikonlopun hän vietti mumman luona minilomalla melkein kuin ulkomailla. Onhan Jokiranta ja Taidetehdas ympäristöineen melkoinen kesämekka, eikä turisteista ollut pulaa. Erittäin kansainvälistä meininkiä, eri maan kansalaisuudet ulko hapitukseltaan tulivat tutuiksi. Myös pikkumiehelle, joka sanoi vanhassa kaupungissa vanhan ajan jäätelökojulla jonottaessamme, että katso mumma, tuossa seisoo savolaisia. Kysyin, että mistä niin päättelet, johon hän vastasi, että savolaiset näyttävät juuri tuolta. Mummaa vähän hymyilytti ja niin muutamaa muutakin vieressä olevaa kuulijaa. Minusta he näyttivät ihan japanilaisilta, kerroin hänelle. Ehkä meissä jotakin samaa on ja kaikille kyllä tilaa riittää. Lapsi kasvaa näin havainnoide