Miksi maailmani muuttui

Pohdittuani vuoden, ehkä parikin, päätin tehdä lopulta ratkaisut. Oli aikani jatkaa matkaani kartta ja kompanssi koorassa kohti rannikkoa. Sinne etelään, jossa rakkaani olivat. Auttamaan ja olemaan läsnä mummanannynä lastenlasteni elämässä. Toinen heistä ei vielä silloin ollut syntynytkään, kun mumma muutti Porvooseen itsenäisyyspäivän jälkeisenä torstaina vuonna 2017.

Lapseni olin suurella hartaudella ja rakkaudella nuorena äitinä kasvattanut aikuisiksi. Koin suorastaan kunnia-asiana olla ja elää yhteisössä, jossa famut ja vaari osallistuvat vuorotellen lastenlapsiensa hoitamiseen. Savossa asuessani en ollut aikaisemmin tähän voinut omaa panostani antaa. Tosin lomillani käydessäni Porvoossa, yritin mumman virkaa parhaani mukaan toimittaa. Reitti rannikolle tuli kuuden vuoden aikana tutuksi ja se omalta osin helpotti kotiutumista vieraaseen kaupunkiin.

Oma koti löytyi joen varresta palvelujen ja uuden työpaikan läheltä. Viivi ja Sheeba kissan kanssa toivuttuamme muuton aiheuttamasta järkytyksestä, arki alkoi rullata varsin mukavasti. Kodista muodostui levähdyspaikka, koko aikaa ei jaksa olla toisten käytettävissä. Lapset kaipaa välillä lomaa mummasta ja mumma lapsista. Lapsenlapseni risti kotini mummahotelliksi ja tulee tänne erittäin mielellään välillä myös yökylään.

Ympäristö on tullut tutuksi pienen pojan kanssa, josta on jo tosin vuoden aikana kasvanut esikoululainen. Kissoja ollaan kärryissä ulkoilutettu ja pikkusiskokin on päässyt kesällä tiimiimme mukaan. On aikamoista haastetta kulkea eläinvaunujen ja lastenvaunujen kanssa tuossa vilkasliikenteisessä ympäristössä.  Mummalla saa olla silmät selässäkin, että ehtii reagoimaan joka liikkeeseen. Hyvin selvittiin kesästä, vanha kaupunki ja siellä olevat turistit tulivat tutuiksi.








Kommentit

  1. Olipa kiva lukea maailmastasi. Tiedän tuon, kun on pikkuisten kanssa liikenteessä, niin valppaana saa olla, ovat pikkuiset niin ehtiviä. "Silmät saisi olla selässäkin".
    Kiva kun löysit blogiini. Minä tulin vakkari lukijaksi sinun blogiisi.
    Mukavaa viikkoa sinulle <3

    VastaaPoista
  2. Lämpimät kiitokset sinulle Tuula, kun pidit kertomastani <3 Pienten lasten kanssa liikkuminen ja oleminen on totta tosiaan haasteellista näin keski- iän kynnyksellä olevalla mummalla :D Mielelläni seuraan blogiasi, on niin yhteistä ajatusmaailmaa! Mukavaa viikkoa myös sinulle <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni mies lähtee esikouluun

Jokeri Pokeri Box Taikashow 40v