Finnairin sinisin siivin Rodoksen lämpöön

Viimein koitti aika, jolloin oli aika pakata kassit ja hoitaa käytännön asiat kotimaassa ennen etelän lämpöön lähtöä. Perhematkaa lähipiirissä alettiin talvella jäiden paukkuessa suunnitella. Matkakohteeksi valikoitui perhekohde Mythos Beach sanibiitsi  Kolymbian kylässä. Rodoksen kaupunkiin siitä oli noin  25 km matkaa. Finnairin siivin lähdimme siis matkalle tuona sunnuntain iltana 9.9. 2018.

Apollon järjestämä matka sinne antoi parastaan, palvelu pelasi ja aurinko helli matkalaisia. Lähinnä lapsiperheistä koostuva lomalaisryhmä nautti altailla olosta ja lapset saivat pulikoida vedessä auringon lämmössä. Ukit, mummut, sedät, tädit ja kaverit perheineen olivat lähteneet eri kokoonpanoilla matkalle. Oli nuorta, vanhaa, eri maan kansalaista. Kukin tyylillään, joku yksin matkalla, kukin tyylillään.
Virren sanoin, kaikille tilaa riittää ja kaikille paikkoja on piti verrannollisesti hyvin paikkansa.

 Merikin oli siinä ihan äärellä, välillä oli hyvä vaihtaa pulikointi- ja auringonottopaikkaa. Lämmintä oli n. +30 astetta, yhtenä päivänä pilvisempää, salamoi ja ukkosti. Vettä ei kuitenkaan tullut, kuin ripauksen verran. Aurinkosaari antoi parastaan, saimme, sitä mitä haimme lomaltamme. Ruskettuneen ilon, iloisen mielen ja mahtavat muistot, jotka kantavat meitä syksyn yli kunnon talveen ja lämpimään ensi kesään, toivottavasti.






Kaupunkikohteet shoppailulle, meri suppailulle ja vuoret ympärillä patikoinnille ja skootterilla pärräilylle olivat oivat vaihtoehdot päivien ohjelmille. Joskus vielä tulemme uudelleen ja valloitamme vuoren, siihen ei nyt tässä kohtaa elämän vaihdetta jäänyt mahdollisuutta.

Matkustimme päivän reissulle bussilla Rodoksen kaupunkiin ja vanhaan kaupunkiin. Matkalla sai hyvän käsityksen pienistä kylistä vuorien alla. Elämän tavasta, jota he elävät. Asumismukavuudet ja olosuhteet ovat aivan jotakin muuta, kuin meillä täällä Suomessa. On erilaisia asuntoalueita, köyhyys ja vauraus näkyivät myös matkan varrella.


Mumma sai väriä nahkaansa aurinkorasvan avulla, turhaa ihon palamista välttäen. Vähän iho välillä kärähti, ei sitä voinut estää, kun sitä on ikänsä ollut auringonpalvoja. Tosin viime kesät siitä ei ole saanut sen enempää nauttia täällä Suomessa. Kesät ja talvet ovat olleet viime vuodet jotakin aivan muuta, kuin olisimme odottaneet. Tietysti tämä kesä teki poikkeuksen tilastoihin, mutta hyvä niin. Kaikki saivat nauttia auringon lämmöstä, kukin tahoillaan. 

Yölennolla Suomeen olimme perillä 17.9. 2018maanantain puolella  klo 01.45. Pieni poika unensekaisin silmin itkeskeli Suomen kylmyyttä. Itku siinä pääsi mummallakin seuraavana aamuna, kun vettä satoi, kuin aisaa. Paluu arkeen oli alkanut.   Kiitos sinä ihana kesä ja matka, annoit parastasi. Vielä joskus tapaamme uudelleen.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni mies lähtee esikouluun

Miksi maailmani muuttui

Jokeri Pokeri Box Taikashow 40v