Pienen pojan 6- vuotta syntymäpäivät

Mönkkäri ja päivänsankari, lahja, josta hän oli jo pitkään unelmoinut. Käytti omat säästönsäkin lahjaan. Ponsoreita oli useita ja yksi unelma toteutui. Moottorimiehiä pienestä alkaen, osasi jo puhumaan oppiessaan automerkit. Bemmismies viimeisen päälle, mersun tosin aikoi isona ostaa.

Mumman mukaan lähti Lööbin auto Rodoksen lentokentältä, Citroen ei ole kyllä hänen suosikkimerkkejä, mutta kuljettaja on arvostettu. Joten kelpasi, kun selitin tarinaa Sebastien Loebin olevan sarjassaan huippuja urheilijoita. Sen verran mummakin ymmärsi autourheilun päälle.

Synttärilahja merihirviö Rousku, tuo mieluinen peuhuuväline altailla. Viikko meni mukavasti sen kanssa peuhatessa ja leikkiessä. Mereen sitä ei viety, aallokko ja Rousku ei hyvä yhdistelmä. Mumma lupasi vesipatjan, kun uimataito on riittävä.

Rodoksen loman jälkeisenä lauantaina vietimme eskaripojan syntymäpäiviä Suomessa. Varsinainen syntymäpäivä vietettiin Rodoksella aamusta alkaen altaalla uiden ja peuhaten.

Iltapäivästä mentiin kreikkalaiseen  kylään  ja vietettiin pienessä paikallisessa ravintolassa 6 -vuotiaan juhlat syöden kreikkalaiseen tapaan. Pöytä notkui antimista, puhe solisi, kaikki puhu yhtä aikaa ja eri kielellä. Hyvin ymmärrettiin toisiamme. Jos emme, otimme eleet ja kädet mukaan kommunikaatioon.

Oli siinä entisellä savolaisella mummalla ja nykyisellä rannikkolaisella ihmettelemistä. Hyvin pärjäsin savon muan kielellä ja hyvällä englannilla, jota ei enää tänä päivänä voi sanoa hyväksi. Sanasto on hävinnyt jonnekin.

Olin mykistynyt kreikkalaisesta kulttuurista, miten hyvin sopeuduin sinne. Ehkä olen vähän kreikkalainen sielu ja sopisin hyvin sinne kulttuuriin. Ehkä seuraavaksi, sitä ei voi tietää. Kiva siellä on käydä ja varmasti mennään uudelleen. Siellä löytää itsestäänkin uusia puolia.

Tuo syyskuinen tuulinen lauantai, kun Suomessa riehui miehen niminen myrsky. Mumma lähti taipaleelle pikku miehen Suomisynttäreille, saatuaan kutsun juhliin. Ykköskuteet päälle ja menoksi, nokka kohti Porvoon toria. Fiesta parkkiin ja torin yli kävellen kukkakauppaan torin laidalle.

Tuo pieni kukkaputiikki Porvoon kukkapalvelu torin laidalla, täynnä toistaan kauniinpia kukkia. Ruusuja ajattelin kuusi vuotiaalle hankkia, värivaihtoehtoja kyselin pieneltä mieheltä itseltään. Kertoi oranssin olevan hyvä valinta. Myyjä oli samaa mieltä, topkympissä kertoi olevan tänä päivänä pojilla ja miehillä oranssi, sekä sininen. Valitsin kauniin oranssin ruusukimpun.

Tästä kukkakaupasta oli tullut myös suosikkikauppani, olin ostanut sieltä kyseiselle juhlijalle syntymäkimpun ja hänen siskolleen samoin. Perinteitä täytyy kunnioittaa, joten palaan tänne pieneen kukkapuotiin aina uudelleen. Kiitos ihanien tuoreiden kukkien, jotka huumaavat tuoksullaan ja hurmaavat iloisella palvelulla. Myös ymmärtävät savoa ja etelän murretta sekaisin puhuvaa mummaa.

Porvoon torin laidalta löytyi myös tuo tuttu konditoriopuoti Cafe Cabriole Oy, josta olin myös perinteisesti ennenkin kakut hakenut.

Pikku mies valitsi itse tämän suklaamangokakun, jonka kävin samalla reissulla hakemassa. Tämä ihana vanhan ajan kahvila Cafe Cabriole, jossa väkeä oli, kuin Haminan torilla. Puhe solisi ja nauru raikui, iloinen mieli kaikilla. Olihan lauantai aamu ja viikonloppu parhaimmillaan.

Positiivisuuden vastakohta onkin negatiivisuus, senkin sai kokea tässä kyseisen puodin kassajonossa seistessä. Viereinen Rouvashenkilö antoi palautetta kassan hitaudesta. Annoin kohteliaasti hänelle oman vuoroni ja hän kiitti kauniisti. Joku oli kohdannut hänet positiivisesti ja auttavasti, kyllä pienillä eleillä on ihmisen hyvinvoinnille suuri merkitys. Tulipa tämäkin nähtyä siinä muutaman sekunnin aikana. Rauhoittelin vain häntä, puhuin kauniisti ja autoin maksupäätteen käytössä. Negatiivisuuteen vastasin positiivisuudella, se toimi. Hän kiitti kauniisti hymyillen.

Sain omat ostokseni tehtyä, kiitin kauniisti ja lähdin autolle kuvaamaan ostoksiani. Herätin varmaan kummastusta pyöriessäni fiestan ympärillä Honor kädessäni. Positiivista mieltäni ei saanut muutettua mikään miinuksen puolelle tuona syyskuisena tuulisena päivänä. Olihan ilon päivä. Kyydissä kaikki tarvittavat, kukkakimppu, kakku, aapinen ja positiivista energiaa. Siitä matka kohti juhlia alkoi.

Suomalaisessa kirjakaupassa olin käynyt edellisenä päivänä Aapisen ostoksilla. Samoin tämäkin tiedon ahjo sijaitsee kätevästi torin laidalla. Kyselin myyjältä sopivaa vaihtoehtoa lukemaan opettelevalle kuusivuotiaalle. Silmissäni oli kuva omasta rakkaasta aapisesta kuuskytluvulta. Sitä ei enää ollut myynnissä, eikä tavuviivojakaan enää käytetä. 

Myyjä tosin ensin tarjosi Miina ja Manu aapista tavuviivoilla, johon esitin kysymyksen tavuviivojen käytöstä tänä päivänä. Toinen myyjä hyllyn takaa totesi arvailuni oikeaksi. Tavuviivoja ei todellakaan enää käytetä, joten goodbyet entinen aika. Mikään ei ole enää niin kuin oli ennen. 

Tervetuloa uusi aika ja uudet tavat lukemaan oppimisessakin. Valitsin siis uuden ajan aapisen ja se oli mieluinen pienelle lukemaan oppijalle.

Tuo vihreä kantinen positiivisen värin omaava aapinen Peuhurinne oli värikkäitä kirjaimia ja kuvia tulvillaan. Jokaisella sivulla oli kyseisen kirjaimen harjoitteluympyrä. Siihen sai pieni oppija kirjoittaa elämänsä ensimmäiset kirjaimet. Aakkoset eivät olleet kaikki siinä kirjassa, hyvän markkinakikan olivat kirjoittajat Tuula Kallioniemi ja Jii Roikonen keksineet. Sinne Suomalaiseen tiedon ahjoon tieni vie taas jälleen kerran.

Perille päästyäni, pienen pojan onniteltuani, juhlapäivä hänen kodissaan alkoi. Lapsia ja aikuisia pitkin päivää vieraili. Vilinää ja vilskettä, ehkä vähän vaarallisia tilanteitakin. Mumma pääsi lähihoitajan taitojaan välillä käyttämään. Soteammattilainen on ammattilainen vapaallakin.

Muistot rakkaat vyöryivät vuosien takaa mieleeni, kun omien tyttärien synttäreitä ja nimppareita vietettiin savossa suvun ja kavereiden kanssa.

Ihanaa oli huomata, että perinteet siirtyvät ja säilyvät mamalta tyttärille. Hyvät asiat jäävät elämään ja siirtyvät sukupolvelta toiselle. Näin ne siirtyivät joskus minulle omalta äidiltäni ja isältäni. Juhlija pidettiin ennen vanhaankin.

Kiitollisuudella Mb- mumma, kun sai osallistua kuusivuotiaan syntymäpäiville tuona tuulisena syyskuun ensimmäisenä lauantaina vuonna 2018.

Instagram

mbl@merjabirgittaloppukaarre