Pieni mies lähtee esikouluun
Lopulta koitti helteisen kesän jälkeen eskariin lähtö pienellä miehen alulle. Päiväkotiaika oli taakse jäänyttä aikaa, jota kiitollisin mielin jäimme muistelemaan. Monta uutta juttua kavereiden ja hoitotätien ja setien kanssa jäivät muistoihin elämään.
Viimeisen helteisen viikonlopun hän vietti mumman luona minilomalla melkein kuin ulkomailla. Onhan Jokiranta ja Taidetehdas ympäristöineen melkoinen kesämekka, eikä turisteista ollut pulaa. Erittäin kansainvälistä meininkiä, eri maan kansalaisuudet ulko hapitukseltaan tulivat tutuiksi. Myös pikkumiehelle, joka sanoi vanhassa kaupungissa vanhan ajan jäätelökojulla jonottaessamme, että katso mumma, tuossa seisoo savolaisia. Kysyin, että mistä niin päättelet, johon hän vastasi, että savolaiset näyttävät juuri tuolta. Mummaa vähän hymyilytti ja niin muutamaa muutakin vieressä olevaa kuulijaa. Minusta he näyttivät ihan japanilaisilta, kerroin hänelle. Ehkä meissä jotakin samaa on ja kaikille kyllä tilaa riittää. Lapsi kasvaa näin havainnoiden avoimin silmin maailmaansa kansainväliseen tunnelmaan.
Kun kysyin häneltä tuona viikonloppuna, että onko kiva lähteä eskariin, hän hämmästyneenä kysyi, että joko se lähellä on. Hän ei ollut sitä ehtinyt miettimään ja hyvä niin, kesäloma oli tehnyt tehtävänsä.
Kesäloma, tuo täydellinen irtiotto kaikista velvollisuuksista, rutiineista päiväkotitäyteisen kauden jälkeen oli tullut tarpeeseen. Mukavan kesäloman jälkeen oli aika laittaa reppu selkään, Bemmislippis päähän ja lähteä kohti uusia tuulia. Oli ensimmäinen eskaripäivä 14.8. 2018 Onervan ja Kanervan nimipäivänä Porvoossa. Bemarimiehiä, joten lippiksestä ei luovuttu edes tässä kohtaa, vaikka kovasti yritettiin ehdotella uutta lippistä. Koulutielle paljon toivoen turvallisuutta, armollisuutta, sopeutumiskykyä ja toiset huomioon ottavaa asennetta kaikille lapsille ja heidän kanssaan toimiville henkilöille. Myös meille isovanhemmille. Uusi elämäntilanne ja arki, josta juhla muokkautuu sen mukaan. Kohti uusia muistoja ja kokemuksia. Kiitos lämmin kesä, sinä annoit parastasi, kuten mekin.
Viimeisen helteisen viikonlopun hän vietti mumman luona minilomalla melkein kuin ulkomailla. Onhan Jokiranta ja Taidetehdas ympäristöineen melkoinen kesämekka, eikä turisteista ollut pulaa. Erittäin kansainvälistä meininkiä, eri maan kansalaisuudet ulko hapitukseltaan tulivat tutuiksi. Myös pikkumiehelle, joka sanoi vanhassa kaupungissa vanhan ajan jäätelökojulla jonottaessamme, että katso mumma, tuossa seisoo savolaisia. Kysyin, että mistä niin päättelet, johon hän vastasi, että savolaiset näyttävät juuri tuolta. Mummaa vähän hymyilytti ja niin muutamaa muutakin vieressä olevaa kuulijaa. Minusta he näyttivät ihan japanilaisilta, kerroin hänelle. Ehkä meissä jotakin samaa on ja kaikille kyllä tilaa riittää. Lapsi kasvaa näin havainnoiden avoimin silmin maailmaansa kansainväliseen tunnelmaan.
Kun kysyin häneltä tuona viikonloppuna, että onko kiva lähteä eskariin, hän hämmästyneenä kysyi, että joko se lähellä on. Hän ei ollut sitä ehtinyt miettimään ja hyvä niin, kesäloma oli tehnyt tehtävänsä.
Kesäloma, tuo täydellinen irtiotto kaikista velvollisuuksista, rutiineista päiväkotitäyteisen kauden jälkeen oli tullut tarpeeseen. Mukavan kesäloman jälkeen oli aika laittaa reppu selkään, Bemmislippis päähän ja lähteä kohti uusia tuulia. Oli ensimmäinen eskaripäivä 14.8. 2018 Onervan ja Kanervan nimipäivänä Porvoossa. Bemarimiehiä, joten lippiksestä ei luovuttu edes tässä kohtaa, vaikka kovasti yritettiin ehdotella uutta lippistä. Koulutielle paljon toivoen turvallisuutta, armollisuutta, sopeutumiskykyä ja toiset huomioon ottavaa asennetta kaikille lapsille ja heidän kanssaan toimiville henkilöille. Myös meille isovanhemmille. Uusi elämäntilanne ja arki, josta juhla muokkautuu sen mukaan. Kohti uusia muistoja ja kokemuksia. Kiitos lämmin kesä, sinä annoit parastasi, kuten mekin.
Kommentit
Lähetä kommentti