Kesämumma, mama ja täti Moonika

Viideskymmeneskahdes kesäni täällä Porvoossa oli jotenkin erilainen, kuin kaikki muut kesät siinä välissä. Siinä oli harmonian tunnetta, jotenkin, kuin paluuta ensimmäiseen kesääni kuusikymmentä luvulla. Syntymäni jälkeinen kesä oli ollut myös kaunis ja lämmin. Tutkin kulta- aika lapsuuden pienokaisen omaa kirjaa, johon äitini oli kirjoittanut tietoja elämäni ensimmäisistä vuosista.

Kesämuistoja ensimmäiseltä kesältä oli oikein kaunis alkukesä ja minä harrastin silloin nukkumista vaunuissa varjoisassa paikassa. Aurinkoakin oli ottanut siinä välissä. Erikoisempaa ei sitten ollut jäänytkään siltä kesältä mieleen. Toisena kesänäni oli jälleen kaunis ja lämmin kesä. Olimme aina äidin kanssa ulkona leikkimässä, silloin kun oli aikaa. Sinä kesänä minä jo juoksin leikkipuku päällä ja välillä ajettiin oransseilla rattailla, jotka muistan hyvin itsekin. Tehtiin kaikenlaista ja nautittiin kesästä. Olin kyllä vähän rauhaton ja yksinäinen, kun minulla ei ollut pientä leikkikaveria. Aina huusin hirveästi toisten luokse. Sosiaalisuuden alku jo silloin.

Lapsenlapseni vietti ensimmäistä kesäänsä, joka myös hänelle oli kaunis ja lämmin, suorastaan helteinen. Miten upeaa onkaan katsoa pienen ihmisen kehityksen kulkua vaihe vaiheelta. Ja sitä riemua ja iloa, myös pettymyksiä. Tunteiden vuoristorataa ja kokemuksia rikkaita. Toisten pariin pyrkivää tomeraa pientä tyttöä, jolla on asenne ja sydän kohdallaan, jo nyt. Kuten hänen veljellään ja tietysti myös lapsillani perheineen.

On ollut ilo elää tämä kesä täällä läheisten kanssa, olla arjessa ja juhlassa mukana osana elämää. Hoitaen välillä omat velvollisuudet ja työt, hoitaen omaa hyvinvointia, muistaa liikkua ja nukkua hyvin.
Sitten on taas jaksanut uusin voimin ja tuulin uuteen päivään kohti uusia haasteita ja seikkailuja.

Arkeni kuluvat työstäni, lastenhoidosta, leikkikentällä olemisesta, urheilukentällä roikkumisesta, pallon pelluusta, Runebergin kodissa vierailusta, Taidetehtaalla bongailusta, jäätelökioskilla jonottamisesta, rannalla olemisesta, vaunujen työntämisestä, salilla käymisestä, kirjastossa käymisestä ja joskus elokuvissa olemisesta. Harrastan myös valokuvausta puhelimella, lukemista ja nyt uutena opettelen bloggaamista.

Tyttärieni kanssa harrastan kuntosalia ja onkin erittäin mukavaa kolmestaan treenata välillä, silloin kun se on mahdollista. Usein se menee niin, että katson lapsia, jotta mama pääsee salille, tai koiravalmennukseen.

Tätiyttä hoidan lähinnä etänä, mutta siitä pidetään kiinni, jotta säännöllisin väliajoin nähdään.  Silloin tehdään kaikkea tyttöjen juttuja ja välillä poikienkin, kun pieni mies tulee mukaan porukkaan. Minulla ei ole vapaa- ajan ongelmia, ohjelmaa on riittävästi ja silloin kun ei ole, lepään ja nautin yksinolosta.