Vapaapäiväni, tuo pieni lomani

Syksyn Rodoksen matka alkoi lähestyä, samaan aikaan painoni uhkaavasti nousta. Pienestä kehoituksesta heräsin vapaapäivän aamuna aikaisin aamutuimaan kesken unien. Join lasillisen vettä ja vetäisin lenkkarit jalkaan. Lähdin +30 asteen helteessä lenkille ja vielä tyhjällä vatsalla. Hikoilu oli taattua ja ihan jostakin muusta syystä, kuin sykkeen noususta. Tietä ei meinannut riittää, kun hoipertelin kohti Haikkoa. Jotenkin olo oli kuin humalaisella, joka aamutuimaan palailee illan reissuiltaan kotiin. Omakohtaistahan kokemusta minulta ei tietenkään löytynyt, luulin vaan sen niin olevan.

Kokonniemen ympäristössä aikani pyörittyäni, matkani suuntautui kotinurkilleni Coffeehouseen aamiaiselle. Kuljin kuin Cary Crant autiomaassa, näköä hämärsi ja suuta kuivasi. Vessan oven edessä ihmettelin, että millähän kielellä naisten wc oli oikein kirjoitettu. Näin vain tekstin, jossa luki adie. Pääsin kuin pääsinkin lopulta sinne, missä sai sielun ja ruumiin ravintoa. Tuttu myyjä kahvilasta iloisesti toivotteli hyvät huomenet hikiselle kulkijalle. Olinhan jo vakiasiakas, peräti kolmena aamuna aamiaiseni häneltä tilannut. Mitä loman tuntua ja luksusta.

Aterian tilattuani, katselin istumapaikkaa ulkoa terassilta. Pari nuorta mamaa lapsineen olivat parkkineet vaununsa Aleksanterinkaaren puolelle. Päätin suosiolla siirtyä rauhallisille vesille kävelykadun puolelle. Rakastan lapsia yli kaiken, varsinkin lapsenlapsiani. Mutta mummakin tarvitsee lomaa välillä, myös lapsista, omista ja vieraista. Pääsinkin lopulta nauttimaan ansaitusta aamiaisestani. Itseltäni puuttuu parveke, joten tämä ihana eurooppalainen kahvila ihan naapurissa korvaa sen vallan mainiosti. Ollaan Näsin ytimessä keskellä T-risteystä, Taidetehtaalla ja koulujen läheisyydessä. Uuden ajan rakentamisen lähteillä.

Ystäväni savosta, joka on paljon maailmaa nähnyt, Porvoossa oli ensimmäistä kertaa vierailulla. Mykistyi kerrassaan tähän pieneen rantabulevardimiljööseen. Vanhan Porvoon idylliä hän ei tiennyt olevan olemassakaan ja vieläpä Suomessa. Ei kuulemma tarvitse ulkomaille lähteä, kun voi matkustaa vain Onnibussilla Porvooseen. Lomafiilis taattu ja kelitkin kohdillaan, kerrankin.

Tyttäreni kehoitti lenkille, sanoi bloginkin syntyvän sen jälkeen paremmin. Ravintoa ja juomista saadessani alkoi tosiaan ajatukseni kulkea. Aikainen herätys, tyhjä vatsa, liikunta,  ja hyvä aamiainen kahvilassa olivat tehneet tehtävänsä. Loman voi tehdä näin arjen keskelläkin, ihan kotinurkilla. Kesäfiilis, joka yleisesti vallitsee, tarttuu myös meihin, joilla lomaa ei ole. Mikä ihana kesä ja kerrankin Suomessa.