Tokmanni
Soteammattilaisen paratiisi, suomalaisten Harroldsi. Monipuolinen valikoima, halavat hinnat mahdollistavat myös pienituloisten ostohysterian kerran kuukaudessa. Tilipäivänä Tarmolla pörrää porukkaa, kuin Haminan torilla. Ostosmarket kuhisee hypistelijöistä ja parkkipaikka epätoivoisesti paikkaa etsivistä autoista. Tarmola Porvoon mekka kaikkine outoineen liikennejärjestelyineen kuhisee autoja, jotka miettivät epätoivoisesti kuka ajaa ensin ja minne. Ruuhka- aikaan on aivan turha mennä pyörimään, kannattaa odottaa oikeaa aikaa. Hyväksi ajankohdaksi olen kokenut juuri ennen kiinnioloaikaa. Silloin saa ihan rauhassa ajella, pelkäämättä, että joku puskee päälle. Tai ehkä itse aiheuttaa jonkun kaaoksen. Sitäkin on tapahtunut, fiestan takaovi otti osumaa vähän isommasta monosta. Ja tämähän tapaus ei sattunut Tarmolassa, vaan ihan keskustassa Vallesmannin nurkilla.
Tuo Tokman , monelle iloa aiheuttava putiikki ei tarvitse ilmaisia sankkoja saadakseen kansan liikkeelle. Hinta ja laatu suhde on kohdillaan, aukioloajat suotuisat ja ruokakauppakin löytyy naapurista. Lidli, saksalainen halpamarketti, joka takaa sen, että jokaisella on ruokapöydässä ainakin jotakin.
Ilmaisiin sankkoihin, joilla yritetään houkutella kansaa liikkeelle, olen törmännyt Kamux autoliikkeessä. Kuopiossa sitä viljeltiin ihan enemmänniin. Työmatkallani kerran Kuopion torilla aamuaikaisella törmäsin moiseen. Aamulypsy siellä teki lähetystä ja juuri ilmaisten sankkojen toivossa savolainen kansa oli saatu liikkeelle. Jäin ilman, mutta Perälän, Hautalan ja Jaajon tapasin ohimennen. Sehän pelasti päiväni ja ehkä vuotenikin. Kuopiolainen Jomppa, jonka päätyö on soitella eri ratiokanaville, pisti parastaan ja ihan vielä livenä.
Tuo ilmainen kamuxsankko, sain sen autokaupan yhteydessä, kun tingin hinnasta. Savolaiset ovat yleensä kovia tinkimään, minulle ei näköjään ole sitäkään ominaisuutta luotu. Tyydyin kohtaloon ja ostin Fiestan. Sainhan kaupanpäälliseksi sen ilmaisen sankon, josta lapsenlapselleni oli kovasti iloa. Hän melkein oppi sillä kertaa lukemaan, kun bongasi Kamuksin merkin autotalon katolta. Mumma, tuolla katolla lukee samoin, kuin siinä sinun vihreässä ilmaisessa sankossa.
Ostokset joita putiikista tein, olivat alehintaan olevia makeup tuotteita ja vaatteita. Myyjä kyseli kassalla, haluanko kuittia. Jostakin syystä otin sen, ei ehkä olisi kannattanut ottaa. Kun ottaa huomioon, miten paljon työtä siitä jatkossa tulisi. Kotona huomasin kuittia katsomalla, että yksi maksettu tuote puuttui. Soitin 0300 alkuiseen numeroon, josta nuori nainen lupasi selvittää asiaa ja soittaa takaisin. Odotin illan, odotin aamun, soittoa vaan ei kuulunut. Laitoin kuitin laukkuun ja unohdin koko asian. Seuraavan kerran siellä käydessäni jonotin infoluukulla, jonotin toisella puolella luukkua, ei palvelua. Tseppasin luukkujen ja kassan väliä, saamatta hoidettua asiaani. Kesän kuumimmat helteet, lämpötila paukkui kolmessakymmenessä ja minä vietin aikaani pyörien Tokmanilla vaivaisen 2.65 euron takia. Lopultakin asia selvisi ja minä olin onnellinen varjostuskynän omistaja. Nuori neito, tuo uransa alkutaipaleella oleva jaksoi uskoa ja toivoa, kun usko oli minulta jo mennyt. Näitä Suomi tarvitsee, nuoria ihmisiä, joilla on usko, toivo ja rakkaus tallella. Näin Suomen Harroldsilla, Tokmannilla. Lontoon Harroldsille tapahtuneen ostosreissun kerron sitten myöhemmin.
Tuo Tokman , monelle iloa aiheuttava putiikki ei tarvitse ilmaisia sankkoja saadakseen kansan liikkeelle. Hinta ja laatu suhde on kohdillaan, aukioloajat suotuisat ja ruokakauppakin löytyy naapurista. Lidli, saksalainen halpamarketti, joka takaa sen, että jokaisella on ruokapöydässä ainakin jotakin.
Ilmaisiin sankkoihin, joilla yritetään houkutella kansaa liikkeelle, olen törmännyt Kamux autoliikkeessä. Kuopiossa sitä viljeltiin ihan enemmänniin. Työmatkallani kerran Kuopion torilla aamuaikaisella törmäsin moiseen. Aamulypsy siellä teki lähetystä ja juuri ilmaisten sankkojen toivossa savolainen kansa oli saatu liikkeelle. Jäin ilman, mutta Perälän, Hautalan ja Jaajon tapasin ohimennen. Sehän pelasti päiväni ja ehkä vuotenikin. Kuopiolainen Jomppa, jonka päätyö on soitella eri ratiokanaville, pisti parastaan ja ihan vielä livenä.
Tuo ilmainen kamuxsankko, sain sen autokaupan yhteydessä, kun tingin hinnasta. Savolaiset ovat yleensä kovia tinkimään, minulle ei näköjään ole sitäkään ominaisuutta luotu. Tyydyin kohtaloon ja ostin Fiestan. Sainhan kaupanpäälliseksi sen ilmaisen sankon, josta lapsenlapselleni oli kovasti iloa. Hän melkein oppi sillä kertaa lukemaan, kun bongasi Kamuksin merkin autotalon katolta. Mumma, tuolla katolla lukee samoin, kuin siinä sinun vihreässä ilmaisessa sankossa.
Ostokset joita putiikista tein, olivat alehintaan olevia makeup tuotteita ja vaatteita. Myyjä kyseli kassalla, haluanko kuittia. Jostakin syystä otin sen, ei ehkä olisi kannattanut ottaa. Kun ottaa huomioon, miten paljon työtä siitä jatkossa tulisi. Kotona huomasin kuittia katsomalla, että yksi maksettu tuote puuttui. Soitin 0300 alkuiseen numeroon, josta nuori nainen lupasi selvittää asiaa ja soittaa takaisin. Odotin illan, odotin aamun, soittoa vaan ei kuulunut. Laitoin kuitin laukkuun ja unohdin koko asian. Seuraavan kerran siellä käydessäni jonotin infoluukulla, jonotin toisella puolella luukkua, ei palvelua. Tseppasin luukkujen ja kassan väliä, saamatta hoidettua asiaani. Kesän kuumimmat helteet, lämpötila paukkui kolmessakymmenessä ja minä vietin aikaani pyörien Tokmanilla vaivaisen 2.65 euron takia. Lopultakin asia selvisi ja minä olin onnellinen varjostuskynän omistaja. Nuori neito, tuo uransa alkutaipaleella oleva jaksoi uskoa ja toivoa, kun usko oli minulta jo mennyt. Näitä Suomi tarvitsee, nuoria ihmisiä, joilla on usko, toivo ja rakkaus tallella. Näin Suomen Harroldsilla, Tokmannilla. Lontoon Harroldsille tapahtuneen ostosreissun kerron sitten myöhemmin.
Kommentit
Lähetä kommentti