Kuka olen ja mistä tulen

Olen hyvää vuosi kertaa 1966, helmikuisena torstai aamuna aikaisin synnyin maailmaan Kiuruveden sairaalassa. Tähtimerkit olivat kohdillaan, sain syntymälahjaksi horoskooppi merkin Vesimies. Luonnon kiertokulussa Vesimies edustaa aikaa jolloin valo lisääntyy, mutta talvi ei ole vielä antanut periksi. Hallitseva planeetta on Uranus, joka edustaa ihmisen yhteyttä korkeimpaan tietoisuuteen ja kosmisiin rytmeihin. Vesimiehet etenevät aina vähän omissa maailmoissaan, koska he eivät pysty irrottautumaan merkkinsä mukaisesta alitajuisesta ymmärryksestä ympärillään tapahtuvia asioita kohtaan. Vesimies ei pysty sivuuttamaan omia radikaaleja oivalluksiaan ja niinpä hänen on säilytettävä vapautensa ja riippumattomuutensa. Kun Vesimies tuntee sisimmässään pakottavan tarpeen tehdä jotakin, mikään ei saa estää häntä. Rakkaudessa hän saattaa rakentaa itselleen hyvinkin rajoittavat olosuhteet esimerkiksi parisuhteen muodossa. Pitkää ikää tällaiselle omistusliitolle on turha luvata. Outona ja itsensä usein ulkopuoliseksi tuntevana ihmisenä Vesimies kaipaa lähinnä turvallisuutta ja hyväksyntää. Rehellisyydellä ja aitoudellaan pääse pitkälle hänen maailmaansa. Sitä kohti hän itse myös on menossa, löytämään rehellisesti ja aidosti omaa itseään. Rakkaus parisuhteessa on sitten ihan oma juttunsa, tässä kohtaa ei ole mustavalkoista ajattelua. Läheisilleen hänen sydämensä on menetetty lopun iäksi, myös niille, jotka kuuluivat joskus elämään. Vesimies on symboli yhteiskunnan uudistumisesta, kapinasta vanhaa järjestystä vastaan. Vesimies on persoonaton, viileä ja suuriin kokonaisuuksiin uppoutunut ihminen. Hän on osa suurempaa kokonaisuutta ja pystyy parhaiten hyödyntämään ennakkoluulottomuuttaan ja idearikkauttaan samoin ajattelevissa ryhmissä ja pienissä maailmaa parantavissa yhteisöissä. Vesimies on idealisti, tulevaisuuteen ja ihmiseen uskova utopisti, joka on valmis antautumaan joukkohengelle ja ideaaleille, ei yksityisen ihmisen vaikutukselle. Vedenkantajana hänen tehtävänsä on osoittaa ihmisille ihanteita, jotka vapauttavat elämää kahleista.

Yhtäläisyyksiä löydän edellä kuvattuun www.astro.fi tekstiin, mutta kaikkea itsessäni en allekirjoita.  Matka siis omaan itseen jatkukoon, hyvällä alulla ollaan näin sadan vuoden puolessa välissä. Tervetuloa matkalleni omaan itseeni ja ehkä samalla saat ajatusta lähteä tutustumaan omaan matkaasi, itseesi.

Kiuruveden sairaalassa silloin kuusikymmentä luvulla oli viimeiset vauvat, jotka ottivat ensimmäiset parkaisut siinä sairaalassa. Sen jälkeiset synnyttäjät joutuivat menemään Iisalmen aluesairaalaan synnyttämään. Helmikuisena torstaiaamuna paukkuivat pakkaset Suomessa, Neuvostoliiton Luna laskeutui kuuhun ja Suomessa valtaa piti naapuripitäjän Pielaveden poika Urho Kaleva Kekkonen. Tuo pienessä Lepikon torpassa syntynyt maanmies, josta lastenikin sukujuuret ovat osittain lähtöisin, vaikutti Suomessa. Kaljupäinen mies UKK, jota kansa kunnioitti yli maan rajojen. Hän eli, koki ja vaikutti monin tavoin. Häneen haluan palata myöhemmin, miten tavallisesta nuoresta miehestä kasvoin kansan päämies.

Kylä, johon synnyin sijaitsi Ylä- Savossa pienen Kiurujärven rannalla. Tuo Suomen suurin maalaispitäjä silloin, muuttui vuosia myöhemmin kaupungiksi .Puhe ja murre, mitä siellä opittiin oli aivan oma taiteen lajinsa. Vieläkin näin vuosien jälkeen ja muualla asuneena onnistun ihmisiä hämmästyttämään, kun avaan puheen levveellä savon kielellä. Miten kieliopillista se on, en tiedä, ongelmia se ainakin on välillä aiheuttanut. Ruottin ja savon yhteensovittaminen, siihen sekoittaen vähän riikinruottiin, niin soppa on ollut valmis. Näillä evväillä on mänty kohti mualiman tuulia, välillä enemmän, välillä vähemmän savvoo viäntämällä. Kuopiossa opin sen, ettei sitä nyt ihan niin paljoa tarvitse vääntää. Savolainen tuntee savolaisen, myös täällä etelän päässä. Se on aina kotoisa hetki, kuin löytäisi sielunsiskonsa- tai veljensä, joka ymmärtää ilman sen somempia tulkkauksia.

Körttipitäjässä, jossa koti, uskonto ja isänmaa olivat monen perheen arvoja. Lapsenuskon sain minäkin kasteessa. Kummitätini Rauha johdatti minut körttiläisyyden lähteille. Vei seuroihin, kinkereihin, herättäjäjuhlille ja antoi uskovan ihmisen elämän mallin. Hyvällä ja iloisella tavalla, ei ahdasmielisesti. Nämä opit ovat kantaneet läpi vuosien ja uskonsiemen on jäänyt itämään. Kummitätini toimitti kummin virkaa ihanteellisella tavalla, siihen en ole itse pystynyt omien kummilasteni kohdalla.  Toimin lähinnä facekummina ja olen onnellinen siitä.

Seurakunnan menot tulivat pienelle tytölle erittäin tutuiksi, mieleeni jäivät jo edesmenneet kirkonmiehet, jotka Kiuruvedellä vaikuttivat. Porkola, Malmivaarat, Simojoki, Nurmi, Pentikäinen, Manninen ovat lähinnä jääneet mieleen. Veisattiin vanhasta virsikirjasta, sitä opiskeltiin jopa ulkoa pohjanmaalta olevan opettajani johdolla. Wilhelmi Malmivaara oli myös virsiruonoilija, joka runoili mm suomalaisen virsikirjan virren 631, Oi herra, jos mä matkamies maan, niin tuttu, minullekkin.